Osa 1: Raudan tehtävät elimistössä ja suomalaisten raudansaanti
Vitabalans järjesti yhteistyössä Farmasialiiton kanssa Esa Sopin ”Rauta ja raudanpuutos” -webinaarin, jossa pureuduttiin raudan tehtäviin, raudansaantiin ja raudanpuutokseen. Esa Soppi on sisätautien erikoislääkäri (LKT, dosentti), jolla on raudanpuutteisten potilaiden hoidosta kokemusta yli 30 vuoden ajalta. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa, viimeisimpänä vuonna 2020 julkaistun ”Rauta on kova aine” -kirjan. Tässä webinaarin pohjalta koostetun Rauta ja ajankohtainen ferritiini -artikkelin ensimmäisessä osassa keskitytään raudan tehtäviin elimistössä ja suomalaisten raudansaantiin.
Rauta elimistössä
Rauta on välttämätön hivenaine elimistölle. Elimistössä rautaa on noin 4–5 g, josta yli puolet on elimistön hapenkuljetuksesta vastaavan veren hemoglobiinin rakenneosana. Osa elimistön raudasta on sitoutuneena elimistön raudan varastomuotoon ferritiiniin. Maksan ferritiini toimii elimistön tärkeimpänä rautavarastona. Rauta osallistuu elimistössä lukuisten entsyymien toimintaan ja vaikuttaakin näin koko elimistön aineenvaihduntaan ja toimintaan. Tästä johtuen raudanpuutoksen oireet ovat hyvin moninaisia.
Raudansaanti
Raudan parhaita lähteitä ruokavaliossa ovat sisäelimet (esim. maksa), liha, täysjyväviljat, palkokasvit, siemenet ja pähkinät. Mahan hapan ympäristö ja ruoan sisältämä C-vitamiini edistävät raudan imeytymistä. Raudan imeytymistä taas heikentävät samanaikaisesti nautitun ruoan sisältämät fytaatit (viljatuotteissa ja palkokasveissa), kalsium (maitotuotteet), tanniinit (metsämarjoissa, greipissä, granaattiomenassa, viinissä) sekä kahvi ja tee. Ravitsemussuositusten mukaan hedelmällisessä iässä olevien aikuisten naisten tulisi saada rautaa 15 mg/vrk ja miesten sekä vaihdevuodet ohittaneiden naisten 9 mg/vrk. Esa Sopin mukaan mm. kasvisruokavalion yleistyminen on hankaloittanut etenkin naisilla raudan riittävää saantia ruokavaliosta. Suomalaisten ruoankäyttöä tutkineen Finravinto tutkimuksen mukaan vain 3 % 18–45-vuotiaista naisista sai rautaa saantisuosituksen mukaisesti.
Rauta imeytyy ainoastaan ohutsuolesta ja raudan muoto vaikuttaa imeytymisen tehokkuuteen. Eläinperäinen rauta (maksa, liha) on hemiraudan muodossa; rauta on sitoutunut hemimolekyyliin ja imeytyy sen avulla tehokkaasti. Kasviperäinen rauta taas on non-hemimuodossa ja imeytyy eläinperäistä hemirautaa heikommin. Non-hemirauta voi olla sekä ferri- (Fe3+) että ferromuodossa (Fe2+). Mahalaukun happamuus edistää raudan pelkistymistä imeytyvään ferromuotoon (Fe2+). Esimerkiksi Vitabalansin Ferrodan -rautavalmisteiden sisältämä rauta on jo valmiiksi imeytyvässä ferromuodossa (Fe2+).
Ravinnon raudan imeytyminen on elimistön tärkein rautatasapainon säätelymekanismi. Ruoan sisältämästä raudasta imeytyy vain pieni osa, 1–2 mg päivässä. Rautatasapaino säilyy elimistössä useimmiten, sillä rautaa menetetään keskimäärin vain noin 1 mg/vrk mm. solujen hilseilyn ja hien mukana. Lisäksi raudan menetyksen kasvaessa myös raudan imeytyminen kasvaa. Raudan imeytymistehokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja ja toisilla rauta imeytyy paremmin ja toisilla huonommin. Elimistön rautatasapaino arvioidaan aina lääkärin toimesta ennen rautalisän nauttimista. Artikkelin jatko-osassa pureudutaan tarkemmin raudanpuutoksen kehittymiseen, oireisiin ja hoitoon.